Kielikasvatus, opetussuunnitelma ja varhennettu kielenopetus

Opetushallituksessa on käynnistynyt opetussuunnitelman laatiminen varhennetulle A1 kielen opetukselle. Kysymys on paljon merkittävämmästä tehtävästä kuin tavoitteiden ja sisältöjen vuosiluokkaistamisista 1. ja 2. luokille.

Perusopetuksen uuden (2016) opetussuunnitelman toimeenpano on vielä monelta osin kesken. Edelleen pidetään paljon summatiivisia kokeita, bongataan virheitä ja harjoitellaan kielioppia sen sijaan, että hyödynnettäisiin kielenoppimiselle luontaisia menetelmiä. Ikäkaudesta riippumatta opetuksen painopisteen tulisi olla toiminnallisissa ja oppilaskeskeisissä menetelmissä, kielen suullisessa käytössä erilaisissa vuorovaikutus- ja viestintätilanteissa mahdollisimman autenttisessa kontekstissa sekä kielessä yhteistoimintana ja merkitysten rakentajana osana oppilaitten omaa elämää.

Painopiste työtavoissa ja laaja-alaisen osaamisen kehittymisessä

Esi- ja alkuopetuksen kielenopetuksen konteksti on aivan erilainen kuin perusopetuksen ylemmillä luokilla. Oppiminen tapahtuu suullisen kielitaidon kehittymisen kautta ja toiminnallisia menetelmiä hyödyntäen: toistetaan, lauletaan, leikitään, lorutellaan, pelataan, esitetään, piirretään, tutkitaan ympäristöä, otetaan kuvia ja tehdään videoita. Varhennetun kielenopetuksen opetussuunnitelmassa painopisteen tulisi olla työtavoissa ja laaja-alaisen osaamisen kehittymisessä (erityisesti L1, L2, L4 ja L5).

Opetuksen pitäisi perustua eheyttävään lähestymistapaan ja kannustaa kielirikasteiseen opetukseen. Varsinaisten kielen oppimistuokioiden ohella kieltä harjoiteltaisiin koulupäivän aikana esim. tervehdittäessä, ruokaillessa ja hyvästellessä. Lisäksi kieltä harjoiteltaisiin eheyttävästi eri oppiaineissa, kuten matematiikassa, ympäristöopissa, liikunnallisissa leikeissä, musiikissa ja kuvataiteessa.

Voisiko tämä olla hetki, jolloin alkuopetuksen käytäntöjä muutettaisiin opetussuunnitelmatasolla eheyttävämpään suuntaan. Käytännössähän alkuopetus usein on jo nyt hyvin eheyttävää ja monialaisesti asioita tutkivaa.

Kielikasvatus kielitietoisessa yhteisössä

Koulua kielitietoisena yhteisönä, jolle on ominaista monikielisyys ja -kulttuurisuus, kuvataan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Kielikasvatus on kielitietoisuuteen ja monikielisyyteen kasvamista ja asia, joka nousee esiin kaikkien kieliaineiden opetussuunnitelmissa. Äidinkielen tavoitteena on 1. – 2. luokilla on ”kannustaa oppilasta kehittämään kielitietoisuuttaan ja … ohjata tekemään havaintoja puhutusta ja kirjoitetusta kielestä ...”. Sisältökuvauksessa ei kuitenkaan nosteta esiin eri kieliä ja kouluyhteisön mahdollista monikielisyyttä.

1. – 2. luokkien toisen kotimaisen ja vieraan kielen opetussuunnitelmissa kohdissa kielikasvatus sanotaan:

"Oppilaita ohjataan tiedostamaan sekä omaa että muiden kielellisten ja kulttuuristen identiteettien monikerroksisuutta. Myös vähemmistökielten ja uhanalaisten kielten merkitys tuodaan esiin opetuksessa. Opetus tukee oppilaiden monikielisyyttä hyödyntämällä kaikkia, myös oppilaiden vapaa-ajalla käyttämiä kieliä. Opetus vahvistaa oppilaiden luottamusta omiin kykyihinsä oppia kieliä ja kannustaa käyttämään vähäistäkin kielitaitoa rohkeasti. Kielikasvatus edellyttää eri oppiaineiden yhteistyötä.”

Koska vain harvassa koulussa opiskellaan toista kotimaista tai vierasta kieltä 1. – 2. luokilla, tämä on todennäköisesti jäänyt  monissa kouluissa kokonaan opetuksen ulkopuolelle, niin tärkeää kuin se olisikin.

Opettaja yhdessä oppijana (co-learner)

Nyt, kun A1-kieli varhennetaan alkavaksi jo 1. luokan kevätlukukaudella (2020 alkaen), pitäisi opetussuunnitelmassa kiinnittää erityistä huomiota kielikasvatukseen ja antaa sille selkeät tavoitteet ja sisällöt. Tämä on uusi haaste oppilaitten lisäksi opettajille. Heille täytyy tarjota täydennyskoulutusta siitä, miten havainnoida, herättää kiinnostus ja rohkaista käyttämään eri kieliä. Siis ei vain yhtä kieltä (A1), vaan useita kieliä! Miten opettaja voi rohkaista oppilasta käyttämään vähäistäkin kielitaitoa, jos itse arkailee. Opettajan rooli luokassa muuttuu, kun hän muuttuu kaiken osaavasta asiantuntijasta yhdessä oppijaksi, kun opettaja pääsee jakamaan oppimisen ilon oppilaittensa kanssa ja/tai kun kaksi- tai monikielisestä oppilaasta tulee opettaja, joka opettaa paitsi luokkakavereitaan myös opettajaa.

Hieman mutkia oikoen ja yksinkertaistaen kielikasvatus esi- ja alkuopetuksessa voisi noudattaa seuraavanlaista oppimispolkua:

Niin, ja oikein ihanaa, aurinkoista ja rentouttavaa kesälomaa!