Wednesday, 29 August 2018

Monet kielet koulun arjessa ja kielirikasteisuus opetuksessa

Oppimista monikielisessä maailmassa 

Suomessa on tällä hetkellä monia varhaiskasvatuksen yksiköitä ja kouluja, joissa useat kielet ja kulttuurit elävät rinnakkain ja kukoistavat. Se, miten niitä osataan hyödyntää opetuksessa ja ryhmien arkisissa käytänteissä, vaihtelee paljon.

Vähintään yhtä paljon on opetusryhmiä ja kouluja, jotka ovat kielellisesti ja kulttuurisesti hyvin homogeenisia ja koostuvat lähes kokonaan kantaväestön jälkikasvusta. Myös näille lapsille altistus eri kielille ja erilaisille kulttuureille olisi tärkeää. Elämmehän maailmassa, jossa ihmisten liikkuminen maasta ja maanosasta toiseen on kasvava trendi.

Eri kielten havainnointi, kielillä leikittely ja kielten käyttö arkisissa tilanteissa ovat osa kielikasvatusta. Kieliä voi aluksi kuunnella ja keskustella sitten siitä, miltä ne kuulostavat. Niitä voi kokeilla ja miettiä ryhmän kanssa, miten eri äänteitä muodostetaan. Netistä löytyy paljon loruja, joita voi yhdessä toistaa ja videoita, joissa esitettyjä lauluja voi laulaa ja leikkiä muillakin kuin kieltentunneilla.

Arjen usein toistuvat autenttiset tilanteet tuovan myös vieraan kielen käytön osaksi ”oikeaa elämää”. Tervehtiminen ja hyvästely, kiitokset ja anteeksipyynnöt sekä ruokapöydässä toimiminen ovat tyypillisesti sellaisia tilanteita, joissa vieraita kieliä voi harjoitella ja käyttää luontevasti ja hauskasti. Erityisen hyvin tällainen eri kielten maistelu sopii varhaiskasvatukseen ja esi- ja alkuopetukseen, kun lapsen eivät vielä kainostele kokeilla ja yrittää, eivätkä pelkää virheitä, kun oppiminen on leikkiä ja toimintaa (ei testaamista ja virheiden osoittelua).

Kun kielitietoinen ja monikielinen toimintakulttuuri on lapsena omaksuttu, puhuminen vieraalla kielellä ei myöhemminkään ole noloa tai pelottavaa.

Mainio tapa lisätä eri kulttuurien kohtaamisia ja altistaa kielille, on hankkia kumppaniluokka tai -ryhmä. Kulttuurisesti moninaiselle ryhmälle voisi olla todella antoisaa tehdä yhteistyötä vastaavan ryhmän kanssa jossain muussa maassa. Sieltä voi löytyä ystäviä sellaisista kulttuureista/maista saapuneille lapsille, jotka ovat Suomessa harvinaisia. Kumppaniluokkien avulla saavat myös kielellisesti ja kulttuurisesti homogeeniset ryhmät/luokat kontakteja eri kulttuureihin. Kumppaniluokkia eri ikäluokille 4-vuotiaista 19-vuotiaisiin löytyy eTwinning-verkoston avulla (www.etwinning.net).

Kielirikasteinen opetus 

Opetus on kielirikasteista, kun alle 25 % toiminnasta järjestetään säännöllisesti ja suunnitellusti jollakin muulla kuin varsinaisella opetuskielellä. Tällöin on siis kysymys toiminnasta, joka on kirjattu koulun opetussuunnitelmaan ja sille on omat tavoitteet ja sisällöt. Kielirikasteisuutta voi opetuksessa kuitenkin viljellä aivan vapaasti ilman, että sitä kirjataan opetussuunnitelmaan. Tällöin kysymys on opetussuunnitelman mukaisesta kielikasvatuksesta, jossa edistetään lapsen kielitietoisuutta ja tuetaan kulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvän laaja-alaisen osaamisen kehittymistä.

Uuden opetussuunnitelman mukaan jokainen opettaja on kielen opettaja ja kielikasvatus edellyttää eri oppiaineiden yhteistyötä. Esimerkiksi matematiikan tunneilla voi harjoitella matematiikan kielen lisäksi numeroita vierailla kielillä. Eri oppiaineissa voi antaa ohjeita ja kannustaa, pelata ja laulaa muillakin kuin äidinkielellä. Kun aloitellaan uuden kielen opiskelua, olisi hyvä saada pientä kertausta ja vahvistusta opittuun myös muiden aineiden oppitunneilla. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä kielenopettajan ja luokanopettajan tai aineenopettajan kanssa. Jos luokanopettaja sattuu olemaan myös vieraan kielen opettaja, tämä on tietysti käytännössä helppo järjestää, mutta silloinkin tarvitaan uudenlaista lähestymistapaa oppimiseen ja koulupäivän rakentumiseen.

Oppiainerajojen ylittäminen edellyttää opettajilta heittäytymistä, leikkimieltä, omalta mukavuusalueelta poistumista ja epävarmuuden sietoa. Se on kuitenkin osa elinikäisen oppimisen polkua ja opettajan ammattitaitoa: olla valmis aina tarvittaessa uusiutumaan ja ottamaan käyttöön uusia opetusmenetelmiä ja harjoitella uusia taitoja. Uusi opetussuunnitelma painottaa oppiainerajoja ylittävien kokonaisuuksien merkitystä ja tulevaisuuden koulu rakentuu enenevästi eheyttäville ja monialaisille oppimiskokonaisuuksille.

Pieniä kielisuihkuja kannattaa kokeilla kielenopetuksen tukena kielenopetusta varhentamalla (esim. A2 kieltä 3. luokalla, B1 ruotsia 5. luokalla ja B2 kieliä silloin tällöin koko kielipolun ajan). Kielikasvatuksen tavoite esiopetuksesta alkaen on vahvistaa lapsen kiinnostusta kieliin ja kulttuureihin sekä rohkaista käyttämään vähäistäkin kielitaitoa. On sanomattakin selvää, että tämän pitäisi koskea myös opettajia. Jokainen (opettajakin) voi tervehtiä venäjäksi tai kiittää ranskaksi, kun vain rohkaistuu. Ääntämismallit löytyvät helposti netistä vaikka Googlen kääntäjästä. Orivedellä kieltenopettajaluokanopettaja kehittelee tänä lukuvuonna malleja, joita voi käyttää ruotsin kielen integroimiseksi 5. luokan opetukseen. Odotamme mielenkiinnolla!

Opetussuunnitelmassa painotetaan, että opetuksessa luodaan siltoja eri kielten välille sekä oppilaiden vapaa-ajan kielenkäyttöön. Lapsille ja nuorille on tärkeää kokea se mitä opitaan ja opetellaan merkitykselliseksi osaksi koko elämää, ei vain koulua.


No comments:

Post a comment