Showing posts with label digitaalisuus. Show all posts
Showing posts with label digitaalisuus. Show all posts

Wednesday, 10 June 2020

”Hyppy suoraan syvään päähän”


Kielenopetuksen varhentajien kokemuksia etäopetusjaksolta kevätlukukaudella 2020


Tein toukokuun lopussa kyselyn, joka käsitteli opettajien kokemuksia A1 kielen opetuksesta 1. luokkalaisille etäopetusjakson aikana. Kysely jaettiin Pirkanmaalla sähköpostitse ja muutamassa varhennetun ja alakoulun kielenopetuksen Facebook-ryhmässä. Siihen vastasi 159 opettajaa, joista vaajaa 60 % oli luokanopettajia ja reilu 35 % kielenopettajia.


Yhteydenpito oppilaisiin


Suurin osa vastanneista (60 %) käytti tehtävien ja ohjeiden jakamiseen Wilma tai Helmi oppilashallinnon verkko-ohjelmia. Näitä käytettäessä viestit menevät 1. luokkalaisten huoltajille, jotka välittävät tiedot ja ohjeet lapsille. Reilu kolmannes opettajista käytti WhatsApp -mobiilisovellusta, jonka avulla oppilaat saattoivat lähettää kuvia kotitehtävistä tai suullisia viestejä. 20 % opettajista antoi palautetta WhatssAppia käyttäen.

Yllättävän pieni osa opettajista, vain 20 % vastanneista, käytti yhteydenpitoon Teams, Meet tai muuta vastaavaa verkkokokoussovellusta. Teamsia käyttäneet kommentoivat, että sitä oli todella helppo käyttää ja se mahdollisti monenlaista vuorovaikutusta ja toiminnallisuutta yksin puurtamisen sijaan. Joissakin kouluissa Teamsin ja Meetin käyttö oli kielletty tasa-arvoperustein. Aika monessa vastauksessa toivottiin syksyksi Teams/Meet-koulutusta sekä opettajille että oppilaille.



Erityisen tuen oppilaiden ohjaus


Kun äkillisesti etäopetukseen siirtymisen aiheuttamasta hämmennyksestä alettiin pikkuhiljaa toipua ja työtavat selkiytyivät, monet huolestuivat erityisen tuen oppilaista. Miten pidetään huolta siitä, että he saavat riittävästi tukea etäopetuksen aikana?

Eniten oli ohjauksessa hyödynnetty WhatsAppia (20 %), lisäksi myös puhelin- ja Teams-keskustekuja (n. 10 %). Opetuksen eriyttämiskeinoja oli käytetty melko vähän, vain 12 % opettajista oli antanut eri määrän tai erilaisia tehtäviä erityistä tukea tarvitseville.

Yllättävän moni vastaajista (65 %) oli sitä mieltä, että erityistä tukea tai eriyttämistä ei tarvittu. Kertooko tämä vastaus siitä, ettei 1. luokkalaisilla vielä ole tuen tarvetta kielen oppimisessa vai siitä että opettajat kokivat liian haasteelliseksi seurata jokaisen oppilaan toimintaa ja suorituksia etäjakson aikana, erityisesti jos ainoa viestintäkanava oli Wilma tai Helmi?



Tehtävät kannustivat toiminnallisuuteen


Sanaston harjoitteluun tarkoitettuja lauluja oli laulettu paljon jo ennen etäopetukseen siirtymistä, joten niiden käyttö tuntui luontevalta myös etäopetuksessa. Kaikki vastanneet (!) olivat antaneet tehtäväksi kuunnella lauluja ja laulaa ja leikkiä mukana. Ylipäätään käytettiin paljon samoja tehtävätyyppejä kuin lähiopetuksessa esim. tutkimistehtäviä, haastattelutehtäviä ja askartelutehtäviä. Oikeastaan vain leikit ja pelit eivät sopineet yksinäiseen tekemiseen.

Melko pienellä osalla oppilaista oli käytössä oppikirjat. Muutamat oppikirjoja käyttäneet opettajat ilmaisivat huolensa siitä, etteivät oppikirjat soveltuneet etäopetukseen. Hekin käyttivät enimmäkseen muuta materiaalia. Ulkomaiset nettisivustot (esim. Super Simple ja ESL) ja varhennettuun kielenopetukseen suunnatut suomalaisten kuntien omat sivustot ja hankkeiden blogit olivat suosittuja. Jotkut opettajat tekivät myös omia videoita ja nettisivuja.



Oppimisen arviointi etäopetuksen aikana


Arviointi on se osa oppimisprosessia, jossa yleensä kaivataan ylivoimaisesti eniten tukea, työkaluja ja koulutusta. Arviointi koetaan monin tavoin haasteellisena. Sen pitäisi olla kannustavaa, jokainen oppilas yksilönä huomioivaa ja monipuolisesti eri oppimisen tavoitteiden saavuttamista arvioivaa.
Opetus ja oppiminen koulussa on perinteisesti hyvin suorituskeskeistä. Usein tavoitteiden asettaminen sekä oppimisprosessin ja tavoitteiden saavuttamisen arviointi jäävät vähemmälle huomiolle.

Kyselyyn vastanneista vain alle 30 % muisti kertoa oppilaille kunkin viikon oppimistavoitteet. Yli puolet opettajista ei ehtinyt antaa palautetta lainkaan. Henkilökohtaista palautetta WhatsAppissa antoi 20 % ja Teamsissä 11 % opettajista.

Tulevaisuudessa kannattaisi miettiä, miten toteuttaa arviointi etäopetuksessa ja miten sen voisi dokumentoida.




Luovia ratkaisuja ja toimivia ideoita


Kyselyn lopuksi opettajat saivat jakaa sekä huolia että hyviä kokemuksia, kivoja ideoita ja toimivia tehtävämalleja. Niitä kertyikin tosi paljon. Usein opettajat olivat yllättyneitä, miten hyvin näitten pikkuoppilaittenkin kanssa tietotekniikka toimi. Teamsissä leikittiin Kim-leikkiä ja pelattiin Kahoot-pelejä. Oppilaat oikein innostuivat tekemään omia pieniä videoita. Haastattelivat omaa nallea tai kertoivat piirtämästään eläintarhasta. Padlet toimi monien videoiden ja valokuvien yhteisenä alustana, jos ei ollut Teamsia käytössä.

Näitä kaikkia voi toki käyttää myös lähiopetuksen aikana. Olisikin hyvä harjoitella muutaman työkalun käyttöä, jotta niitä voi nopeasti ottaa käyttöön tarvittaessa.

Mutta huoliakin oli. Resurssit koettiin vähäisiksi ja tukea ei välttämättä saanut. Oli vaikea miettiä tehtäviä ja ohjeita, kun oppilaitten lukutaito oli vielä usein aika kehnoissa kantimissa. Jotkut opettajat videoivat tehtävänannot, mutta se tietysti vaati aika paljon työtä ja suunnittelua. Kovasti kaivattiin valmista materiaalia, erityisesti kuuntelu- ja muita nettitehtäviä, joissa ei tarvitsisi osata lukea ja kirjoittaa.

Seuraavassa artikkelissa kirjoitan lisää opettajien ideoista ja käyttämistä toiminnallisista oppimismenetelmistä etäoppimisjakson aikana.

Tässä lopuksi yhden opettajan riemastuttava kooste, joka saa hyvälle mielelle:


"Teams-kokoukset ykkösten kanssa sujuivat hyvin. Teimme mm. suullisia tehtäviä niin, että oppilaat kysyivät vuoron perään toisiltaan saman kysymyksen, esim. Veeti kysyy: "Maija: What's your favourite colour?" Maija vastaa, ja kysyy sitten seuraavalta. Jos etäopetus olisi jatkunut, olisimme ottaneet käyttöön myös ryhmäkavanat. (Esimerkki enkusta, vaikka opetin saksaa). 
Spinnerillä arvottiin jokaiselle väri ja numero ja ne sanottiin vuoron perään. Jokainen valitsi itselleen uuden iän, ja muut yrittivät arvata sitä kysymällä vuoron perään. Näin saatiin suullistakin mukaan. Ja lapset halusivat myös laulaa, kun olivat tottuneet siihen saksan tunneilla. Välillä laulettiin mikit auki (= kakofonia) ja välillä kiinni.
Hyvin onnistui! Oppilaat esim. soittivat minulle wa-puhelun ja luettelivat lukusanat 1-12 ja heillä oli hyvin hauskaa. Sain myös hyvää palautetta perheiltä itse tekemistäni videoista!"



Wednesday, 14 March 2018

Tarinallisuus ja pelillisyys varhaisen oppimisen tukena

Varhaista kieltenopetusta kaikkialla -koulutuspäivä Tampereella kokosi mukaan lähes 50 opettajaa (= kielten-, luokan, esi- tai vaka opettajaa), jotka olivat kiinnostuneita pelillisyyden, digitaalisuuden ja tarinallisuuden hyödyntämisestä varhaisessa kieltenopetuksessa.

Päivän aluksi Juha Jalkanen Jyväskylän yliopiston Kielikampukselta taustoitti päivän teemaa valottamalla oppimistapahtumaa eri näkökulmista.

Varhaisessa kieltenoppimisessa on tärkeää oppia havaitsemaan kieliä, miten ja missä ne toimivat ja minkälaisia tehtäviä niillä on arjen eri tilanteissa ja paikoissa (kielikasvatus). Kielen oppimisen merkityksellisyys syntyy rajapinnoilla ulkomaailmaan. Kun kieliä opitaan, tehdään jatkuvasti kytköksiä äidinkieleen ja muihin kieliin sekä omiin havaintoihin ja kokemuksiin.

Koulutuspäivän tavoitteena oli kehittää ymmärrystä teknologioista tavoitteellisen toiminnan tukena ja opetella aktiviteettikokonaisuuksien rakentamisen perusteita ja merkitystä ryhmissä yhdessä tehden.

Pelillinen kielenoppimiskokonaisuus


Hyvä pelillinen kielenoppimiskokonaisuus sisältää ainakin liikkumista, pohtimista (älyllinen haaste), tuottamista ja käsillä tekemistä sekä eri aistien käyttöä. Parhaimmillaan siinä ylitetään oppiaineitten rajoja ja tuetaan laaja-alaisen osaamisen kehittymistä. Näin rakennetut aktiviteetit ovat usein itsessään eriyttäviä eli kaikki voivat osallistua omalla tasollaan ja omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Ne toteutetaan usein pari- tai ryhmätöinä, jolloin voi hyödyntää kunkin ryhmän jäsenen vahvuuksia ja vertaistukea.

Tarinallisuus pelin keskeisenä elementtinä kiinnittää pelin johonkin erityiseen ympäristöön ja antaa siihen liittyvän tavoitteen, joka voi olla jonkin ongelman ratkaiseminen tai hukassa/piilossa olevan asian etsiminen. Peli on siten selkeästi osallistava ja motivoiva toisin kuin pelkkä pelin suorittaminen (loppuun pääseminen) tai voittaminen.

Pelin muoto voi olla monenlainen. Se voi olla esimerkiksi lautapeli, työpiste- tai qr-koodiratatyyppinen tai pakohuone. Sen kesto voi olla yksi oppitunti tai se voi jatkua useiden oppituntien ajan.

Oppimiskokonaisuuden suunnitteluprosessia voi kuvata seuraavasti:



Linkki Juha Jalkasen esitykseen: https://goo.gl/Vc7NAx 

Omat pelit oppimisessa


Koulutuksen keskeisen sisällön muodosti oman pelin suunnittelu 5 – 6 hengen ryhmissä. Lyhyen alkuhämmennyksen jälkeen työhön ryhdyttiin innolla ja ilolla. Tulokset ovat kerrassaan upeita ja lähes valmiita toteutettaviksi.

Ryhmien tuotoksissa on hyödynnetty pelillisyyttä monin eri tavoin. Tehtiin avaruusmatka, etsittiin aarretta tai pääsisäismunia, pelastettiin Eurooppaan eksynyt opettaja jne. Joissakin peleissä hyödynnettiin paljon teknologiaa esim. QR-koodeja, ja joissakin vähemmän. Useimmissa peleissä mietittiin tehtävätyypit ja ohjeistukset siten, että myös pieni lukutaidoton kielenoppija voi osallistua. Silloin tehtävänannossa painottui suullisuus ja visuaalisuus. Yksi peli oli suunniteltu toteutettavaksi yhdessä kummioppilaan kanssa. Näin oppimisen tuki on aina mukana tarvittaessa.

Ryhmätöiden tuloksiin voitte tutustua täällä. Tiedoston lopussa on Siposen Ulpun tekemät lyhyet koosteet jokaisesta ryhmätyöstä ja vinkkejä muutamaan hyödylliseen verkkosivustoon: http://bit.ly/varkipelit 

Koulutuspäivän lopussa tutustuttiin tarinallisuutta hyödyntävään Storyline-menetelmään erityisesti varhennetun kieltenopetuksen näkökulmasta. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa. :)


Friday, 2 February 2018

Varhaista kieltenopetusta kaikkialla

Jyväskylän yliopiston Kielikampus järjestää opettajien täydennyskoulutuspäivän yhdessä Pirkanmaan Kikatus -verkoston kanssa. Koulutus sopii kieltenopettajille sekä esi- ja luokanopettajille.

Aika: Perjantai 9.3. klo 9.30 – 15.30
Paikka: Monitoimitalo 13, Wivi Lönn-Sali, 4 krs. Satakunnan katu 13 (käynti Pellavatehtaankadun puolelta), Tampere
Hinta: Koulutus on Opetushallituksen kustantamaa maksutonta täydennyskoulutusta. Osallistujat vastaavat matka- ja ateriakuluista itse.
Ilmoittautuminen: http://bit.ly/jyu-ilmoittautuminen

Kielenoppimisen varhentamista tukeva koulutus antaa opettajille työkaluja kasvattaa kielitietoisia ja sitä kautta kielitaitoisia oppijoita. Millainen pedagogiikka tukee varhaista kielenoppimista? Miten monimediaisia toimintaympäristöjä voidaan hyödyntää varhaisessa kielenoppimisessa? Jyväskylän Yliopiston puolesta koulutuksesta vastaa kielikeskuksen pedagoginen johtaja Juha Jalkanen.

Ohjelma: 


9.15 – 9.30    Kahvi
9.30 - 9.40    Tervetuloa koulutukseen Pirkanmaan Kikatusverkoston puolesta
9.40 - 10.40   Digitaalisuus ja tarinallisuus opetuksen suunnittelussa – Juha Jalkanen
10.45 - 12.00   Oman oppimispelin suunnittelu - ryhmätyö – Juha Jalkanen
12.00 - 13.00 Lounastauko
13.00 - 13.45 Oppimispelien suunnittelu jatkuu
13.45 - 14.15 Ryhmätöiden yhteenveto
14.15 - 14.30 Kahvi
14.30 - 15.30 Tarinallisuutta hyödyntävän Storyline-oppimismenetelmän esittely – 
                       Esimerkkejä Storyline-oppimiskokonaisuuksista – Tiina Sarisalmi ja Elina Luoma

Ohjelma ladattavana ja tulostettavana pdf-tiedostona (avautuu parhaiten Chrome-selaimella)

Lisää Jyväskylän yliopiston opettajien täydennyskoulutuskokonaisuudesta: https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/kivi/yhteistyo/yhteiskunnallinen-vuorovaikutus/opettajien-taydennyskoulutus/varhaista-kielenoppimista-kaikkialla

Pirkanmaan Kikatus -verkosto: http://pirkanmaankikatus.blogspot.fi/

Lisätietoja: Tiina Sarisalmi, 040 1339192, tiina.sarisalmi(at)orivesi.fi