Monet kielet koulun arjessa ja kielirikasteisuus opetuksessa

Oppimista monikielisessä maailmassa 

Suomessa on tällä hetkellä monia varhaiskasvatuksen yksiköitä ja kouluja, joissa useat kielet ja kulttuurit elävät rinnakkain ja kukoistavat. Se, miten niitä osataan hyödyntää opetuksessa ja ryhmien arkisissa käytänteissä, vaihtelee paljon.

Vähintään yhtä paljon on opetusryhmiä ja kouluja, jotka ovat kielellisesti ja kulttuurisesti hyvin homogeenisia ja koostuvat lähes kokonaan kantaväestön jälkikasvusta. Myös näille lapsille altistus eri kielille ja erilaisille kulttuureille olisi tärkeää. Elämmehän maailmassa, jossa ihmisten liikkuminen maasta ja maanosasta toiseen on kasvava trendi.

Eri kielten havainnointi, kielillä leikittely ja kielten käyttö arkisissa tilanteissa ovat osa kielikasvatusta. Kieliä voi aluksi kuunnella ja keskustella sitten siitä, miltä ne kuulostavat. Niitä voi kokeilla ja miettiä ryhmän kanssa, miten eri äänteitä muodostetaan. Netistä löytyy paljon loruja, joita voi yhdessä toistaa ja videoita, joissa esitettyjä lauluja voi laulaa ja leikkiä muillakin kuin kieltentunneilla.

Arjen usein toistuvat autenttiset tilanteet tuovan myös vieraan kielen käytön osaksi ”oikeaa elämää”. Tervehtiminen ja hyvästely, kiitokset ja anteeksipyynnöt sekä ruokapöydässä toimiminen ovat tyypillisesti sellaisia tilanteita, joissa vieraita kieliä voi harjoitella ja käyttää luontevasti ja hauskasti. Erityisen hyvin tällainen eri kielten maistelu sopii varhaiskasvatukseen ja esi- ja alkuopetukseen, kun lapsen eivät vielä kainostele kokeilla ja yrittää, eivätkä pelkää virheitä, kun oppiminen on leikkiä ja toimintaa (ei testaamista ja virheiden osoittelua).

Kun kielitietoinen ja monikielinen toimintakulttuuri on lapsena omaksuttu, puhuminen vieraalla kielellä ei myöhemminkään ole noloa tai pelottavaa.

Mainio tapa lisätä eri kulttuurien kohtaamisia ja altistaa kielille, on hankkia kumppaniluokka tai -ryhmä. Kulttuurisesti moninaiselle ryhmälle voisi olla todella antoisaa tehdä yhteistyötä vastaavan ryhmän kanssa jossain muussa maassa. Sieltä voi löytyä ystäviä sellaisista kulttuureista/maista saapuneille lapsille, jotka ovat Suomessa harvinaisia. Kumppaniluokkien avulla saavat myös kielellisesti ja kulttuurisesti homogeeniset ryhmät/luokat kontakteja eri kulttuureihin. Kumppaniluokkia eri ikäluokille 4-vuotiaista 19-vuotiaisiin löytyy eTwinning-verkoston avulla (www.etwinning.net).

Kielirikasteinen opetus 

Opetus on kielirikasteista, kun alle 25 % toiminnasta järjestetään säännöllisesti ja suunnitellusti jollakin muulla kuin varsinaisella opetuskielellä. Tällöin on siis kysymys toiminnasta, joka on kirjattu koulun opetussuunnitelmaan ja sille on omat tavoitteet ja sisällöt. Kielirikasteisuutta voi opetuksessa kuitenkin viljellä aivan vapaasti ilman, että sitä kirjataan opetussuunnitelmaan. Tällöin kysymys on opetussuunnitelman mukaisesta kielikasvatuksesta, jossa edistetään lapsen kielitietoisuutta ja tuetaan kulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvän laaja-alaisen osaamisen kehittymistä.

Uuden opetussuunnitelman mukaan jokainen opettaja on kielen opettaja ja kielikasvatus edellyttää eri oppiaineiden yhteistyötä. Esimerkiksi matematiikan tunneilla voi harjoitella matematiikan kielen lisäksi numeroita vierailla kielillä. Eri oppiaineissa voi antaa ohjeita ja kannustaa, pelata ja laulaa muillakin kuin äidinkielellä. Kun aloitellaan uuden kielen opiskelua, olisi hyvä saada pientä kertausta ja vahvistusta opittuun myös muiden aineiden oppitunneilla. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä kielenopettajan ja luokanopettajan tai aineenopettajan kanssa. Jos luokanopettaja sattuu olemaan myös vieraan kielen opettaja, tämä on tietysti käytännössä helppo järjestää, mutta silloinkin tarvitaan uudenlaista lähestymistapaa oppimiseen ja koulupäivän rakentumiseen.

Oppiainerajojen ylittäminen edellyttää opettajilta heittäytymistä, leikkimieltä, omalta mukavuusalueelta poistumista ja epävarmuuden sietoa. Se on kuitenkin osa elinikäisen oppimisen polkua ja opettajan ammattitaitoa: olla valmis aina tarvittaessa uusiutumaan ja ottamaan käyttöön uusia opetusmenetelmiä ja harjoitella uusia taitoja. Uusi opetussuunnitelma painottaa oppiainerajoja ylittävien kokonaisuuksien merkitystä ja tulevaisuuden koulu rakentuu enenevästi eheyttäville ja monialaisille oppimiskokonaisuuksille.

Pieniä kielisuihkuja kannattaa kokeilla kielenopetuksen tukena kielenopetusta varhentamalla (esim. A2 kieltä 3. luokalla, B1 ruotsia 5. luokalla ja B2 kieliä silloin tällöin koko kielipolun ajan). Kielikasvatuksen tavoite esiopetuksesta alkaen on vahvistaa lapsen kiinnostusta kieliin ja kulttuureihin sekä rohkaista käyttämään vähäistäkin kielitaitoa. On sanomattakin selvää, että tämän pitäisi koskea myös opettajia. Jokainen (opettajakin) voi tervehtiä venäjäksi tai kiittää ranskaksi, kun vain rohkaistuu. Ääntämismallit löytyvät helposti netistä vaikka Googlen kääntäjästä. Orivedellä kieltenopettajaluokanopettaja kehittelee tänä lukuvuonna malleja, joita voi käyttää ruotsin kielen integroimiseksi 5. luokan opetukseen. Odotamme mielenkiinnolla!

Opetussuunnitelmassa painotetaan, että opetuksessa luodaan siltoja eri kielten välille sekä oppilaiden vapaa-ajan kielenkäyttöön. Lapsille ja nuorille on tärkeää kokea se mitä opitaan ja opetellaan merkitykselliseksi osaksi koko elämää, ei vain koulua.

Kielikasvatusta ja Kikatus-kokemuksia

Pirkanmaan Kikatus -opettajat kokoontuivat toiseen koulutus- ja verkostoitumisiltapäivään marraskuun lopussa Tampereella. Tällä kertaa suurin osa oli jo aloittanut varhennetun kielenopetuksen ja muut kielikokeilut, joten aloitimme kokemuksia vertaillen ja vaihdellen.

Osallistujat kuvailivat yhdellä sanalla tunnelmiaan varhennetusta kieltenopetuksesta

Onnistumisia, haasteita ja ilonaiheita

Onnistumisia ja ilon aiheita oli paljon. Kun varhennettua kieltenopetusta kuvattiin yhdessä sanalla, oppimisen ilo nousi selvästi tärkeimmäksi. Oppilaiden ilo ja innostus oli lähes kaikille yhteinen kokemus. Se on ollut myös tarttuvaa. Oppilaiden ja opettajien innostuksen myötä, kielikasvatus ja kieltenopetus ovat levinneet muihinkin aineisiin ja muillekin luokille.

Tärkeää ja ilahduttavaa on ollut myös kieltenopettajien ja luokanopettajien lisääntynyt yhteistyö. Samanaikaisopettajuus koettiin erittäin hyväksi ratkaisuksi. Positiivinen yllätys oli myös se, miten paljon ja nopeasti lapset oppivat, vaikka oppimistavoitteet eivät ole kokeilussa keskeisellä sijalla.

Haasteitakin oltiin toki kohdattu. Kielenopettaja yksin isossa oudossa alkuopetuksen ryhmässä ilman luokanopettajaa, ei oikein toiminut. Samanaikaisopettajuuutta peräänkuulutettiin monelta taholta. Varhennetussa kielenopetuksessa tarvitaan esi- ja alkuopetuksen asiantuntijuutta ja oppilastuntemusta. Omat opettajat voivat myös vieraan kielen oppitunnin jälkeen viikon aikana kertailla sopivissa tilanteissa opittuja asioita, esimerkiksi tervehtiä aamuisin tai harjoitella laskemista vieraalla kielellä.

Miten jatkossa, kun hankerahoitus loppuu? - kyseltiin huolestuneina. Samanaikaisopettajuus on yksi mahdollinen ratkaisu myös tähän. Kun esi- tai luokanopettaja on pari vuotta mukana kokeilussa ja tuntisuunnitelmat ovat selkeät ja oppimateriaalit käytössä, hän saattaa ihan mielellään ottaa kopin ja jatkaa kielenopetusta monialaisena oppimiskokonaisuutena myös vastaisuudessa.

Kielikasvatus ja oppiaineiden yhteistyö

”Eri kielten havainnointi tukee lasten kielitietoisuutta sekä kulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvän laaja-alaisen osaamisen kehittymistä… Esiopetuksen tavoitteena on edistää lasten kielellistä kehitystä ja vuorovaikutustaitoja sekä vahvistaa heidän kiinnostustaan kieliin ja kulttuureihin…” (esiops s. 23)

Kahvittelun jälkeen pohdittiin kielikasvatuksen merkitystä lapsen kehitykselle. Miten antaa oppilaille mahdollisuuksia havainnoida eri kieliä ja vahvistaa heidän kiinnostustaan eri kieliin ja kulttuureihin? Minkälainen on kielitietoinen koulu, jossa jokainen opettaja on kielellinen malli ja kielen opettaja?

Erityisen tärkeää on tiedostaa, että hahmotamme maailmaa kielen välityksellä. Tarvitsemme kieltä voidaksemme oppia. Joskus opettaja ja oppilas puhuvat eri kieltä, vaikka äidinkieli olisikin yhteinen. Tällöin nousee konkreettisesti esille se, miten tärkeää kielitietoisuus on opetuksessa ja miten jokainen opettaja on myös opettamansa aineen kielen opettaja.

Koulussa ja opetuksessa vahvistetaan oppilaiden luottamusta omiin kykyihinsä oppia kieliä ja käyttää vähäistäkin kielitaitoa rohkeasti. Myös tässä opettaja voi olla kielellinen malli, joka ei arkaile puhua vierasta kieltä, vaikka ei osaisikaan sitä täydellisesti.
Linkki allekirjoittaneen esitykseen: Kielikasvatus, kieltenopetus ja ops

Vinkkejä ja linkkejä kieli- ja kulttuurikasvatukseen

Lopuksi kokoonnuttiin ryhmiin eri opetettavien kielten mukaan. Ryhmissä vaihdeltiin vinkkejä eri kielten ja kulttuurien suihkutuksiin ja opetukseen. Pohdittiin erityisesti lapsia kiinnostavia satuja, tarinoita, taruhahmoja, lauluja, paikkoja ja kulttuuriperinteitä.

Tässä nähtiin tärkeänä kielen ja kulttuurin liittyminen toisiinsa. Kun kieli liittyy kiinnostavaan (autenttiseen) ympäristöön ja kulttuuriin, mielenkiinto sitä kohtaan kasvaa. Kieli ei ole pelkkä opeteltava merkitysjärjestelmä, vaan taito, joka avaa ovia uusiin maailmoihin. Myös uudet ystävät eri maista ja kulttuureista innostavat kielen opiskeluun. eTwinning tarjoaa ensimmäiset mahdollisuudet vieraan kielen käyttöön ja vuorovaikutukseen jo varhaiskasvatuksen kielisuihkuissa tai esiopetuksen varhennetussa kielenopetuksessa.

Ihan lopuksi vaihdettiin ideoita monikielisen ja -kulttuurisen joulun qr-koodiradan tekemiseen. Joulun alla voisimme tutustua eri maiden joululauluihin ja jouluperinteisiin sekä pelata pieniä pelejä tai tehdä pieniä tehtäviä kaikille oppilaille yhteisellä radalla, joka tuo esille ystävyyden sanomaa ja kuljettaa oppilaat iloisesti joulun tunnelmaan.

Linkki Oriveden kielipolku -opettajien suunitelemaan jouluaiheiseen englannin oppituntiin