Valmistaudu varhennettuun

Varhennettu A1-kielenopetus alkaa kaikilla 1. luokan oppilailla viimeistään kevätlukukauden alusta 2020 eli vuoden kuluttua. Nyt on kuitenkin jo hyvä alkaa miettiä ja tehdä päätöksiä siitä, miten varhentaminen toteutetaan.

Onko mahdollisuus valita muitakin A1-kieliä kuin englanti? 

Tämä on aivan keskeinen asia ja usein enemmän tasa-arvo kuin resurssikysymys. Kaksisarjaisissa kouluissa olisi varmasti mahdollisuus tarjota englannin rinnalle myös jotain muuta vaihtoehtoa. Jos kunnassa opiskellaan A2-kieltä, voi myös kokeilla vaihtoehtoa, jossa A1-kielet ovat muita kuin englanti ja A2-kieli kaikille englanti.

Kun tehdään päätöksiä kielitarjottimesta, on tärkeä muistaa, että niihin sitoudutaan koko peruskoulun ajaksi. Opetuksenjärjestäjä sitoutuu tarjoamaan valittua A1-kieltä 9. luokan loppuun, eikä sitä voi lopettaa kesken. Vastaavaa sitoutumista toivotaan tietysti myös oppilailta ja huoltajilta.

Monipuolinen kielenopetus on paitsi yhteiskunnallisesti merkittävää kansallisen kielivarannon näkökulmasta, myös vetovoimatekijä koululle ja kunnalle.

Varhennettu kielenopetus siirtymäaikana 2019 – 2020 

Ensi lukuvuosi on siirtymävuosi, jolloin valtionapua alkuopetuksen kielenopetukseen tulee vain 1. luokan opetukseen kevätlukukaudella. Väliinputoajia ovat ensi lukuvuoden 2. luokkalaiset, joilla ei mahdollisesti ole lainkaan varhennettua kielenopetusta. Ongelmia voi tulla myös 1. luokkalaisten lukujärjestyksen laadinnassa ja koulukyydityksissä, jos viikkotuntimäärä on erilainen syys- ja kevätlukukaudella.

Näistä täytyy tehdä päätökset hyvissä ajoin tämän kevään aikana: Onko mahdollisuus osoittaa yksi lisätunti 1. luokkalaisten kielenopetukseen ja kielikasvatukseen syyslukukaudeksi? Olisiko mahdollista toteuttaa varhennettua kielenopetusta 2. luokilla esimerkiksi monialaisena oppimiskokonaisuutena ja kielirikasteisena opetuksena, jos resurssit eivät riitä lisätunteihin?

Jos on mahdollisuus tarjota monia eri kieliä A1-tarjottimella, kannattaa toteuttaa esiopetuksessa oppilaiden kielisuihkutuksia ja huoltajien kielivalintailtoja jo nyt keväällä, hyvissä ajoin ennen kuin kielivalinnat tehdään.

Jos varhennettava A1-kieli on englanti, voi silti miettiä, olisiko mahdollista käynnistää kielenopetusta jo esiopetuksessa kielikasvatuksena ja kielirikasteisena opetuksena. Tällöin pääpaino olisi englannissa, mutta myös muita kieliä voisi suihkutella.

Tuntijako ja lukujärjestys

Nykyään usein alkuopetuksen lukujärjestys on eheyttävä eli jako oppiaineisiin ei välttämättä näy lukujärjestyksessä muuten kuin silloin, jos opettajana on joku muu kuin ”oma ope”. Kielenopetuksessa, jos mahdollista, olisi hyvä toimia niin, että yksi viikkotunti jaetaan pienempiin oppimistuokioihin, jolloin esimerkiksi 20 – 30 minuuttia käytetään uuden asian opetteluun ja siihen tutustumiseen ja 15 – 25 minuuttia käytetään kielirikasteiseen opetukseen päivän alussa tai lopussa tai muiden oppituntien ohessa.

Opetustuokiot voidaan myös jakaa niin, että ”johdatus aiheeseen” tapahtuu kielenopettajan ja alkuopettajan yhteisopettajuutena ja loput luokanopettajan viikon mittaan joustavasti toteuttamina tuokioina. Joustavat ratkaisut ovat tässäkin nimenomaan oppilaan etu.

Opettajien koulutukset ja valmentautuminen

Alkuopetuksen kielenopetus on aivan omanlaistaan. Siinä yhdistyy toiminnallinen ja oppilaskeskeinen pedagogiikka suullisen kielenopetuksen sisältöihin. Opetellaan puhumista, kuuntelemista ja vuorovaikutustaitoja osallistaen ja ikäkaudelle sopivia menetelmiä käyttäen. Kieltenopettajille alkuopetuksen pedagogiikka on haasteellista, koska opetus tapahtuu pääasiallisesti ilman oppikirjaa (ei lukemista tai kirjoittamista) leikkien, laulaen, eläytyen, tutkien ja toimien. Tähän ei opettajainkoulutus ole tähän mennessä antanut juurikaan ohjeita tai malleja.

Luokan- ja alkuopettajille, kielenopetuksen sisällöt, erityisesti ääntäminen ja kielen suullinen tuottaminen sekä vuorovaikutus voivat tuntua aluksi vaikeilta. Tähän kannattaisi opettajien tarttua nyt rivakasti ja hakeutua erilaisiin täydennyskoulutuksiin. Tämä on mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan huikeasti. Kannattaa elvyttää myös vanhat pölyttyneet kielitaidot. Koulun henkilöstön laaja osaaminen ja monipuolinen kielitaito ovat varmasti hyödynnettävissä ja kovaa valuuttaa tulevaisuudessa.

Opetuksenjärjestäjän täytyy pitää huolta siitä, että opettajilla on mahdollisuus saada riittävästi täydennyskoulutusta. Myös varhennetun kieltenopetuksen tutoropettajan resursointia kannattaa harkita. Samanaikaisopettajuus ja vertaisoppiminen ovat tutkitusti erittäin tehokkaita keinoja, kun muutetaan menetelmiä ja toimintatapoja ja kokeillaan uutta.

Olisi hyvä esitellä A1-kielen varhentamisen prosessi jo nyt keväällä lautakunnassa. Samalla voidaan osoittaa tarvittavat resurssit opetuksen toteuttamiseen syyslukukaudella, opettajien koulutukseen ja oppimateriaalien hankintaan.

Opetussuunnitelmatyö

Alkuopetuksen A1-kielen opetussuunnitelman perusteet ilmestyvät kommenteille maalikuun alussa. Opetussuunnitelmatyö kannattaa aloittaa tuolloin tutustumalla perusteisiin ja kommentoimalla niitä tarvittaessa.

Lopullinen versio perusteista ilmestyy toukokuun alussa ja silloin käynnistyy omien opetussuunnitelmien laadinta joko kunnassa tai seudullisesti. Kannattaa toimia ripeästi ja vuosiluokkaistaa opetussuunnitelmat sekä tarvittaessa lisätä omat paikalliset ja/tai koulukohtaiset painotukset.

Opetussuunnitelmat vahvistetaan lautakunnassa viimeistään joulukuussa 2019, mutta opetussuunnitelman mukaista opetusta voidaan toki käynnistää jo syyslukukauden alusta 2019, jolloin olisi hyvä olla vahvistetut opetussuunnitelmat käytettävissä.

Tiedottaminen huoltajille

On tärkeää pitää huolta siitä, että huoltajat pysyvät ajan tasalla varhentamisen eri ulottuvuuksista. Mitkä ovat alkuopetuksen kielenopetuksen tavoitteet? Mikä on huoltajan rooli tavoitteiden saavuttamisessa? Mitä menetelmiä käytetään ja miten rohkaistaan puheen tuottamista ja vuorovaikutusta? Vanhempainilloissa vanhemmat päästetään itse oppimaan ja kokeilemaan kieliä laulaen, leikkien, tutkien ja eläytyen.

Onhan tässä pohdittavaa opetuksenjärjestäjille, lautakunnille, rehtoreille ja opettajille. Kiperiäkin ratkaisuja on tehtävä. Toivoisin, että ei mentäisi taas säästöt edellä, vaan mietittäisiin harkiten millaisia eväitä haluamme lapillemme antaa. Kielitaito on tulevaisuustaito!

Kielikasvatus, opetussuunnitelma ja varhennettu kielenopetus

Opetushallituksessa on käynnistynyt opetussuunnitelman laatiminen varhennetulle A1 kielen opetukselle. Kysymys on paljon merkittävämmästä tehtävästä kuin tavoitteiden ja sisältöjen vuosiluokkaistamisista 1. ja 2. luokille.

Perusopetuksen uuden (2016) opetussuunnitelman toimeenpano on vielä monelta osin kesken. Edelleen pidetään paljon summatiivisia kokeita, bongataan virheitä ja harjoitellaan kielioppia sen sijaan, että hyödynnettäisiin kielenoppimiselle luontaisia menetelmiä. Ikäkaudesta riippumatta opetuksen painopisteen tulisi olla toiminnallisissa ja oppilaskeskeisissä menetelmissä, kielen suullisessa käytössä erilaisissa vuorovaikutus- ja viestintätilanteissa mahdollisimman autenttisessa kontekstissa sekä kielessä yhteistoimintana ja merkitysten rakentajana osana oppilaitten omaa elämää.

Painopiste työtavoissa ja laaja-alaisen osaamisen kehittymisessä

Esi- ja alkuopetuksen kielenopetuksen konteksti on aivan erilainen kuin perusopetuksen ylemmillä luokilla. Oppiminen tapahtuu suullisen kielitaidon kehittymisen kautta ja toiminnallisia menetelmiä hyödyntäen: toistetaan, lauletaan, leikitään, lorutellaan, pelataan, esitetään, piirretään, tutkitaan ympäristöä, otetaan kuvia ja tehdään videoita. Varhennetun kielenopetuksen opetussuunnitelmassa painopisteen tulisi olla työtavoissa ja laaja-alaisen osaamisen kehittymisessä (erityisesti L1, L2, L4 ja L5).

Opetuksen pitäisi perustua eheyttävään lähestymistapaan ja kannustaa kielirikasteiseen opetukseen. Varsinaisten kielen oppimistuokioiden ohella kieltä harjoiteltaisiin koulupäivän aikana esim. tervehdittäessä, ruokaillessa ja hyvästellessä. Lisäksi kieltä harjoiteltaisiin eheyttävästi eri oppiaineissa, kuten matematiikassa, ympäristöopissa, liikunnallisissa leikeissä, musiikissa ja kuvataiteessa.

Voisiko tämä olla hetki, jolloin alkuopetuksen käytäntöjä muutettaisiin opetussuunnitelmatasolla eheyttävämpään suuntaan. Käytännössähän alkuopetus usein on jo nyt hyvin eheyttävää ja monialaisesti asioita tutkivaa.

Kielikasvatus kielitietoisessa yhteisössä

Koulua kielitietoisena yhteisönä, jolle on ominaista monikielisyys ja -kulttuurisuus, kuvataan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Kielikasvatus on kielitietoisuuteen ja monikielisyyteen kasvamista ja asia, joka nousee esiin kaikkien kieliaineiden opetussuunnitelmissa. Äidinkielen tavoitteena on 1. – 2. luokilla on ”kannustaa oppilasta kehittämään kielitietoisuuttaan ja … ohjata tekemään havaintoja puhutusta ja kirjoitetusta kielestä ...”. Sisältökuvauksessa ei kuitenkaan nosteta esiin eri kieliä ja kouluyhteisön mahdollista monikielisyyttä.

1. – 2. luokkien toisen kotimaisen ja vieraan kielen opetussuunnitelmissa kohdissa kielikasvatus sanotaan:

"Oppilaita ohjataan tiedostamaan sekä omaa että muiden kielellisten ja kulttuuristen identiteettien monikerroksisuutta. Myös vähemmistökielten ja uhanalaisten kielten merkitys tuodaan esiin opetuksessa. Opetus tukee oppilaiden monikielisyyttä hyödyntämällä kaikkia, myös oppilaiden vapaa-ajalla käyttämiä kieliä. Opetus vahvistaa oppilaiden luottamusta omiin kykyihinsä oppia kieliä ja kannustaa käyttämään vähäistäkin kielitaitoa rohkeasti. Kielikasvatus edellyttää eri oppiaineiden yhteistyötä.”

Koska vain harvassa koulussa opiskellaan toista kotimaista tai vierasta kieltä 1. – 2. luokilla, tämä on todennäköisesti jäänyt  monissa kouluissa kokonaan opetuksen ulkopuolelle, niin tärkeää kuin se olisikin.

Opettaja yhdessä oppijana (co-learner)

Nyt, kun A1-kieli varhennetaan alkavaksi jo 1. luokan kevätlukukaudella (2020 alkaen), pitäisi opetussuunnitelmassa kiinnittää erityistä huomiota kielikasvatukseen ja antaa sille selkeät tavoitteet ja sisällöt. Tämä on uusi haaste oppilaitten lisäksi opettajille. Heille täytyy tarjota täydennyskoulutusta siitä, miten havainnoida, herättää kiinnostus ja rohkaista käyttämään eri kieliä. Siis ei vain yhtä kieltä (A1), vaan useita kieliä! Miten opettaja voi rohkaista oppilasta käyttämään vähäistäkin kielitaitoa, jos itse arkailee. Opettajan rooli luokassa muuttuu, kun hän muuttuu kaiken osaavasta asiantuntijasta yhdessä oppijaksi, kun opettaja pääsee jakamaan oppimisen ilon oppilaittensa kanssa ja/tai kun kaksi- tai monikielisestä oppilaasta tulee opettaja, joka opettaa paitsi luokkakavereitaan myös opettajaa.

Hieman mutkia oikoen ja yksinkertaistaen kielikasvatus esi- ja alkuopetuksessa voisi noudattaa seuraavanlaista oppimispolkua:

Niin, ja oikein ihanaa, aurinkoista ja rentouttavaa kesälomaa!